Älä jätä mua
Pidin hiljattain ystäväni kanssa levyraadin. Kuuntelimme lemppareitamme, joista yksi oli Hectorin taidokas käännös Jacques Brelin alkuperäiskappaleesta ”Amsterdam”. Brel on lukeutunut mielilaulajiini jo pitkään, ja vaikka hänen biisinsä ovatkin ranskankielisiä, ei kielimuuria ole ollut; tunne puskee läpi hänen esityksistään ja saavuttaa kielitaidottomankin sydämen.
Jacques syntyi 8.4.1929 Belgiassa ja asui suuren osan elämästään Pariisissa. Vahvan lyriikan kirjoittamisen lisäksi hän oli loistava säveltäjä sekä laulaja, tekipä hän pari elokuvaakin, ohjasi teatteriesityksiä – ja poltti paljon tupakkia.
Brel on sanonut, että ”ihmisen elämässä on kaksi tärkeää päivää: syntymä- ja kuolinpäivät. Mikään siinä välissä ei ole erityisen merkittävää.” Siitä syystä halusin muistella Breliä hänen syntymäpäivänsä lähestyessä. Ja vaikka hän ei elämäntaivaltaan kovin merkittävänä olisi pitänytkään, on hän onnistunut tekemään kuolemattomia kappaleita. Käänsin yhden hänen teksteistään, jota olen vuosikausia kuunnellut, mutta jonka sisältöä en kuitenkaan sanatarkasti ole tajunnut. Nyt ymmärrän. Huh.
Ne me quittes pas – Älä jätä mua
Älä jätä mua.
Täytyy unohtaa,
kaiken voi unohtaa,
mikä on jo mennyt,
unohtaa
väärinymmärrysten päivät
ja kadotettu aika,
tietää kuinka
unohtaa
tunnit jotka tappoivat
sydämestä onnen
kun kyselimme
liian usein ”Miksi?”.
Älä jätä mua.
Tarjoan sinulle
sadehelmiä
paikoista
joissa ei sada.
Kaivan maata,
kunnes kuolemani jälkeen,
peitelläkseni ruumiisi
kullalla ja valolla,
teen valtakunnan,
missä rakkaus on laki,
missä rakkaus on kuningas,
missä sinä olet kuningatar.
Älä jätä mua.
Älä jätä mua.
Keksin sinulle
mielettömiä sanoja
jotka ymmärrät.
Puhun sinulle
niistä rakastavaisista
ketkä ovat kahdesti nähneet
sydämensä syttyvän.
Kerron sinulle
tarinan siitä kuninkaasta
joka kuoli kun ei saanut
tavata sinua.
Älä jätä mua.
On usein nähty
tulen purkautuvan uudestaan
sammunneesta tulivuoresta,
jota luultiin liian vanhaksi.
Näyttää olevan
palaneita maita
jotka tuottavat enemmän viljaa
kuin paras huhtikuu.
Ja kun ilta saapuu,
jotta taivas hehkuisi,
punainen ja musta,
eivätkö ne avioidu?
Älä jätä mua.
Älä jätä mua.
En halua enää itkeä,
en halua enää puhua.
Piiloudun
katsellakseni sinua
tanssimassa ja hymyilemässä.
Ja kuuntelen sinun
laulua ja sitten naurua.
Anna minun tulla
varjosi varjoksi,
kätesi varjoksi,
koirasi varjoksi.
Älä jätä mua.
Keuhkosyöpä vei Brelin mennessään 9. lokakuuta 1978 Pariisissa ja hänet haudattiin taidemaalari Paul Gauguinin viereen Marquesas-saarille Ranskan Polynesiaan.
Kommentoi täällä: Mariska Official