Minceta
Näin pari vuotta sitten unen, josta herättyäni muistin kummalta kuulostavan sanan ”minceta”. Google tarjosi mincetalle kaksi vaihtoehtoa: joko se oli venäläistä dildoilupornoa tai linnoitus Dubrovnikissa. Päädyin seuraamaan jälkimmäistä johtolankaa.
Minceta on Unescon suojelema linnoitus Kroatian rannikolla sijaitsevan Dubrovnikin keskustassa. Sen rakennustyöt aloitettiin 1100-luvulla. Kuvat kaupungista olivat niin kauniita, että päätin tilaisuuden tullen matkustaa paikan päälle. Muutenkin olin varma, että unellani oli jotain asiaa minulle.
Kului vuosi ja törmäsin vanhaan piano-opeeni Hakaniemen torilla. Hän kertoi lähtevänsä Kroatiaan siskoineen ja kutsui minut mukaansa. Seuraavana päivänä takataskussani oli liput Splitiin. Matkapäivän lähestyessä ryhmämme kasvoi vielä yhdellä, kun ystäväni ilmoitti lähtevänsä mukaan.
Syyskuinen Split oli valloittava. Uituamme tarpeeksi vuokrasin ystäväni kanssa auton ja ajoimme vuoristoteitä Dubrovnikiin. Siellähän se oli, unieni Minceta-linnoitus sekä huiman kauniit merimaisemat. Lähdimme kävelemään keskipäivän auringon paahteessa Mincetan muurien ympäri. Viimemetreillä ehdotin, että jättäisimme homman kesken ja häipyisimme varjoisemmille kujille. Ystäväni ei taipunut ehdotukseeni: jos kerran tätä varten olin matkustanut tuhansia kilometrejä, kierros vietäisiin loppuun. Hiki otsalla kapusimme torniin, jonka huipulla oli viileä huone. Otimme kuvia ja sitten silmiini osui tornin lattialla lojuva paperimytty. Poimin paperin ja tajusin, että juuri tämän takia uneni oli minua kutsunut. Löysin aarteen.
Revitty sivu Charles Bukowskin kirjasta, kaksi runoa. Viesti rajan takaa.
Bukowski on ollut yksi lempikirjailijoistani jo pitkään. Hänen raikas ja raju tyylinsä pitää niin lujassa otteessa, että usein olen joutunut hotkaisemaan käsissäni olevan opuksen yhdellä kertaa. Charles-herra kertoo elämästä ja kirjoittamisesta näin:
”7 tai 8 vuoden aikana kirjoitin hyvin, hyvin vähän. Olin melko humalassa. Päädyin köyhäinosastolle sairaalaan vatsa täynnä reikiä ja vuosin verta kuin vesiputous… Syljin vatsaani ulos suusta ja perseestäni.”
”Suurin osa runoilijoista on nuoria yksinkertaisesti siksi koska heitä ei ole saatu vielä kiinni. Näytä minulle vanha runoilija, niin näytän sinulle, useimmissa tapauksissa, joko hullun tai mestarin… kun alat valehdella itsellesi runossa vain tehdäksesi runon, epäonnistut. Siksi en muokkaa runojani.”
”Älä ymmärrä minua väärin. Kun sanon että kirjoittaminen on pohjimmiltaan kovaa puurtamista, en tarkoita että se on huonoa elämää, jos joku selviää sillä. On ihmeiden ihme ansaita elantonsa kirjoituskoneella.”
”Kun työskentelin lehdessä, opin, että monet ovat ne kirjoittajat, jotka eivät osaa kirjoittaa ollenkaan; ja he kirjoittavat kaikki kliseet ja tylsistyttävät sanonnat ja vanhanaikaiset juonet, ja runot Keväästä ja runot Rakkaudesta ja runot, joita he pitävät moderneina koska niissä käytetään töksähtelevää slangia tai pieniä kirjaimia isojen tilalla.”
”Kriitikot: he haistavat elämää, eivätkä voi sietää sitä.”
”Ohjaaja Barbet Schroeder haluaa juonen ja henkilöhahmojen kehityksen. Paskat, minun hahmoni kehittyvät harvoin, he ovat liian sekaisin. Eivät he osaa edes käyttää kirjoituskonetta.”
”En koe mielivaltaista jätemäärää täydelliseksi häviöksi – kaikessa on musiikkia, jopa tappiossa.”
”Hyvä ja paha, oikea ja väärä vaihtavat paikkaa; moraali on pikemminkin ilmasto kuin laki. Pysyttelen mieluummin ilmastoissa.”
”En mene kertomaan psykiatrilleni pahoista unistani, menen seuraavana keskiviikkona raveihin juomaan halpaa kaljaa ja lyömään vetoa lempihevoseni puolesta.”
Kyllä. Unet viitoittavat tietä. Unten perässä kannattaa juosta. Tarpeeksi pitkälle kun menee, saattaa löytää pari runoa, jotka inspiroivat ja ilahduttavat sydäntä.
Kommentoi täällä: Mariska Official