Me rakastavaiset
Valdaron rakastavaisten jäännökset löydettiin kymmenisen vuotta sitten Italiasta. Luurankojen iäksi on arvioitu 6000 vuotta. Nuori pariskunta on kietoutunut toisiinsa kuolemaa odottaessaan. Putosin kuvan nähdessäni ja muistin erään, joka poistui. Erään, joka innoitti minua kirjoittamaan rakkausrunoja, jotka ylittävät elämän ja kuoleman rajan.
Monet länsimaiset popkappaleet puhuvat elämän ainutkertaisuudesta: you only live once. Kuitenkin on ihmisiä, jotka tuntuvat tutuilta jo ensinäkemältä. Tämä tunne ja moni muukin seikka on saanut minut epäilemään yhdestielämistä. Entä jos tulemmekin tänne yhä uudestaan ja siksi jotkut kohtaamistamme ihmisistä tuntuvat heti tutuilta; vanhoilta ystäviltä, joiden kanssa voi jatkaa siitä mihin viime kierrolla jäimme…
”Minä liityin sinuun” -biisi on tehty teille, jotka vaikkapa hämärästi ja aavistellen olette joskus kokeneet uudestitapaamisen ihmeen: tuttu tuli rajan takaa, elämien takaa. Jospa onkin niin, että rajan takana vain kuori vaihtuu, mutta sisin säilyy tunnistettavana. Ja me tulemme taas ulkoisesti uudistuneina, mutta sielultamme samana kuin aina ennen. Aineetonta meissä on vain sielu, rakkaudesta tehty. Ja rakkaus on ikuista.
Kommentoi täällä: https://www.facebook.com/mariskaofficial/