Tarinani
Enkelini Jari Sarasvuo sysäsi vuosia sitten minussa liikkeelle halun ymmärtää mitä tarinalla tarkoitetaan, miten se meihin vaikuttaa. Nyt minusta tuntuu, että olen vihdoin saanut vainun siitä. Kirjoitin aiheesta runon.
Emo kauan, kauan sitten
irti laski tarinani,
ja se ryntäs pihan poikki
niin kuin peljästynyt kani,
kulki vuosituhansia,
kunnes löysi minun luokse,
sanoi ”tähän jään,
enkä pidemmälle juokse.”
Takkuuntunut oli turkki,
hampaat harotti ja silmät,
kylkikaaret konkotti ja
käpälät sil oli kylmät.
Hurjia se nähnyt oli;
haava märki sääriluussa,
käynyt oli käärmeenpesäs
sekä suden petosuussa.
Silittelin siloiseksi,
korvat, karvat puhtaaks pesin,
lohtuu lauloin paikatessa
repaleisen orvaskesin.
Ei se ollut senkään jälkeen
mikään varsinainen nami,
mutta siitä huolimatta
minun oma tarinani.
Kommentoi täällä.