Uneton

Unettomat yöt ovat tulleet tutuiksi. Herään pikkutunneilla, sukellan menneen päivän tapahtumiin tai tuleviin koitoksiin. Asiat saavat kummallisia mittakaavoja, ja vaikka ajatusten sekamelskassa yritän muistella oppimiani kehotietoisuusharjoituksia ynnä muuta nukahtamisjumppaa, ohituskaistaa rynnivät pian muskeliajatukset eilisistä ja huomisista. Ok, antaa unien olla, kaivan puhelimestani esiin sinne nauhoittamani uudet biisit ja annan yön kirjoittaa kaikki sanattomiksi jääneet melodianpätkät.

Unettomat yöt ovat ystäviä. Pakastin kehrää, istun lastentuolissa läppäri sylissä. Yö alkaa tehdä tilaa aamulle ja kohta on jo luvallistakin olla jalkeilla. Ne puhuvat että pitää nukkua. Että unettomuus tappaa. Mutta kun kaikki kielletty ja hengenvaarallinen on niin kiehtovaa. Minusta valvominen on tärkeää. Ehkä pelkään panna silmät kiinni, ehkä uni merkitsee minulle uhkaa. Ehkä kirjoitan pitääkseni unen vaarat loitolla.

Kommentoi täällä

Julkaistu: 8.11.2019